Friday, October 28, 2011

Stereotypiat suomalaisista

Olin eilen illalla tapaamassa opiskelijoita, jotka tekevat tutkimusta suomalaisesta kulttuurista. Kysyin heilta, millaisia stereotypioita heilla on suomalaisista. Pitka hiljainen hetki. Ei  niita ole, koska kukaan ei tieda mika on Suomi. Monet luulevat, etta englanti on meidan virallinen kieli. Yksi opiskelija kysyi, etta puhummeko me venajaa vai ruotsia. Mike ("Maybe Mike", jos muistatte) totesi varovasti, etta "I guess my impression was that there are a lot of beautiful women in Finland." Vaarin, kauniit naiset  ovat Ruotsissa.

Stereotyypittomuus on hyva juttu siina mielessa, etta ihmiset (kassaneidit, opiskelukaverit, randomit tyypit kadulla) ovat oikeasti kiinnostuneita Suomesta. Sijoitamme ryhmatyoprojektissa kulttuureja kymmenen eri kulttuuriarvon mukaan jatkumolle nain:

 __________________________________________________________________
monokroninen                                                                                               polykroninen

Helppo esimerkki: onko suomalaisten aikakasitys monokroninen vai polykroninen. Vaikeampi: Onko kulttuurimme low-context (asiakeskeinen) vai high-context (ihmissuhdekeskeinen). Paino on asiakeskeisyydessa, mutta esimerkkien keksiminen valintani tueksi ei ole helppoa. Olen oppinut ymmartamaan amerikkalaista kulttuuria paremmin ja tajunnut, etta kulttuureissamme on paljon eroja. Kun tulin Eugeneen, ajattelin, etta tamahan on ihan niin kuin Suomessa, mutta isompaa. Emma, ei se ole.

Hyva esimerkki kulttuurierosta, on tama. Puolitutut ehdottavat, etta we should hang out sometime! Hengalua ei luonnollisesti oleteta tapahtuvaksi. Suomalaiset kaivaisivat kalenterin esiin. Mutta... Aina et voi olla varma tastakaan, koska tietyssa tilanteessa, amerikkalainen saattaa ihan oikeasti tarkoittaa mita sanoo. Kysyn siis amerikkalaisilta tutuiltani aina, etta oliko tama suomalainen vai amerikkalainen hengailukutsu. Esimerkki: kerroin kiipeilykurssikaverilleni pari viikkoa sitten, etta menen kiipeilemaan muutaman kaverini kanssa. Han ehdotti, etta nahdaan Recilla kuudelta, mutta ei saapunut paikalle. Onneksi mulla on myos vaihtarikavereita, niin ei tarvitse pelata ohareita koko ajan. Toisaalta, taalla on niin helppo tutustua ihmisiin, etta kiipeilykaverin loytaminen paikanpaalta ei ole ongelma. Suomalainen kulttuuri on siis mahdollisesti asiakeskeisempaa kuin amerikkalainen kulttuuri.

Nyt lahden hoitamaan opiskelujuttuja. Iltapaivalla on tiedossa paniikkihalloweenasuostoksia ja illalla Halloweenpippalot Tobin luona. Lisaksi viikonloppuna pitaisi kirjoittaa ryhmatyoosuus valmiiksi ja aloittaa tutkimuksen teko HRMkurssille. Happy Halloween for everyone! :) Haleja!

5 comments:

  1. Mulla on sulle esimerkki suomalaisten asiakeskeisestä & ihmissuhdekeskeisestä kulttuurista.

    Suomalaiset on luokiteltu kuuluvaksi sekä low-context että high-context-kulttuurehin, tutkijasta riippuen (Porter & Samovan 1991, Widen 1991). Asiakeskeisen ihmisen ollessa äänessä hän tarkoittaa sitä mitä sanoo. Yleensä myös eleet tukevat sanottua asiaa. Ihmissuhdekeskeisessä kulttuurissa informaatio on sekä sanallista että sanatonta. Todelliset tarkoitukset ilmaistaan eleiden ja muiden sanattomien keinojen avulla. Tämän perusteella voisi siis raa’asti väittää, että suomalaisista miehet kuuluvat low-context- ja naiset high context -kulttuuriin. Miksi?

    Tilanne 1.
    Henkilö X on kuullut, että hänen tuttavansa on puhunut pahaa hänen selkänsä takana ja levittänyt juorua (oli juoru sitten perätön tai ei). Eräänä koleana viikonloppuna henkilöt kohtaavat toisensa sattumalta samassa baarissa. Mitä tapahtuu?

    Naiset tervehtivät toisiaan ja jatkavat joko matkaa tai vaihtaa nopeat fraasikuulumiset. Selän takana puhumisesta ei mainita. Ulkopuolinen high-context-tarkkailija saattaa kuitenkin huomata, että naisten välillä on jonkinlainen konflikti meneillään, vaikka sanallinen viestintä ei siihen viittaakaan. Miten sama tilanne menee miehillä?

    Miehet sanovat välittömästi toisensa kohdatessaan mitä ajattelevat, ja lähtevät yksissä tuumin pihalle selvittämään välejään. Eleet ja sanat tukevat toisiaan.

    Tilanne 2.
    Nainen on pahoittanut mielensä miehensä tekemisistä / sanomisista. Nainen näyttää surumieliseltä ja katselee lattiaa. Välillä mies voi kuulla naisen syvät huokaukset. Jonkin aikaa tilannetta tarkkailtuaan mies rohkenee kysymään, mikä naisella on hätänä. ”Ei mikään”, nainen vastaa. Mies nyökkää ilmoittaakseen, että vastaus on rekisteröity. Mies olisi kuitenkin voinut melkein jopa vannoa, että naisella ei ollut kaikki hyvin. Mies hymähtää, kohauttaa olkapäitä ja jatkaa tyytyväisenä television katselua. Asiakeskeinen mies ei ymmärrä ihmissuhdekeskeisen naisen eleitä.


    On mulla toinenkin (ehkä hieman lähempää haettu) esimerkki:

    Suomalaisten asiakeskeisyys saattaa tulla esille esim. neuvottelutilanteissa. Neuvotteluissa suomalaiset pyrkii pärjäämään mahdollisimman lyhyillä fraasikeskusteluilla päästäkseen suoraan asiaan. Aika on rahaa ja raha pitää käyttää tehokkaasti hyödyksi. Toisin on Venäjällä, jossa kulttuuri on suhdekeskeinen: neuvottelukumppani halutaan oppia tuntemaan paremmin, joten neuvotteluissa mennään harvemmin suoraan asiaan. Venäjällä liikesuhde kun on usein myös ystävyyssuhde.


    PS Happy Halloween! :)

    ReplyDelete
  2. Ja ai niin, aivan ihana kuva blogin otsikkoboxissa! :)

    ReplyDelete
  3. Kiitoskiitoskiitos. :D Nailla paasen jo pitkalle. Omistautumisesi asialle on kadehdittavaa. :)

    ReplyDelete
  4. Toinen vaihtoehto on tehdä opparia.

    ReplyDelete
  5. Kay jarkeeni. :) t. gradupakolainen

    ReplyDelete