Tuesday, November 29, 2011

Presidentille potkut

Oregonin yliopistolla tapahtuu  kummia. Yliopiston presidentin Richard Larivieren sopimus irtisanottiin reilu viikko sitten. Lariviere on ajanut yliopistouudistusta ja samalla suututtanut ihmisia. Yksinkertaistettuna: Yliopisto on osavaltion, mutta osavaltio rahoittaa yliopistoa 5%. Loput varat kerataan yksityisilta lahjoittajilta ja opiskelijoilta. Osavaltion yliopiston tarkoitus on tarjota jokaiselle mahdollisuus opiskella, mutta asia ei tietenkaan ole nain, koska tutkinto maksaa opiskelijalle 100 000-150 000 dollaria. Yliopiston henkilokunta on vakaasti sita mielta, etta osavaltion yliopiston tulisi taata kaikille yhtalainen, ILMAINEN, koulutus.

Lariviere yritti muuttaa osavaltion ja yliopiston valista suhdetta, koska mitattoman pienesta rahallisesta panoksesta huolimatta osavaltiolla on ylin paatosvalta yliopiston asioista. Osavaltion ratkaisu yliopiston varainkeruuseen on korottaa opiskelijoiden lukukausimaksuja. Tama taas lisaa eriarvoisuutta, koska vai varakkailla on varaa. Sama homma on kaynnissa muissakin osavaltioissa. Larivieren mukaan paatosvalta yliopiston asioista pitaisi olla yliopistolla itsellaan, eli viime kadessa opiskelijoilla. Yliopiston opiskelijat ja proffat ovat nousseet Larivieren tueksi. Mielenkiintoista seurata tulevia tapahtumia, koska presidenttia ei ole koskaan aiemmin irtisanottu nain.

Seuraavaksi tiedoituksia, joilla ei ole uutisarvoa. Ensinnakin mina sain tyhman pyorani takaisin. Toiseksi paransin juoksukurssilla mun mailiaikaa eli 1,6 km yli minuutilla. Kahdeksassa viikossa on siis tapahtunut kehitysta. Onpas mukavaa. Nyt sitten otankin kaiken takaisin ja lusmuan kuukauden. En tieda mita teen, kun Rec sulkee ovensa. Tiedanpas. Lahden Nyciin ja sitten San Franciscoon. Daa. Talla viikolla on viela viimeiset puristukset ja ensi viikolla yksi lopputentti. Luulin alunperin, etta kaikilla kursseilla on lopputentti. Ilokseni tajusin tallaviikolla, etta vain historian kurssilla on mokoma. Jalleen kerran olen taysin kartalla.

Istun muuten talla hetkella sykkyralla Allisonin joogamatolla, venytan jalkaa ja kuuntelen joululauluja. Kylla, joululauluja. Pistakaa Groovesharkkiin hakusanat "Christmas songs" niin eikohan soi siellakin paassa. Mun ehdottomat suosikit ovat Michael Bublen "Let it Snow", Frank Sinatran "Christmas Memories" ja kaikki Bing Crosbyt, mita Groovesharkista loytyy. Siinahan nauratte mulle rakkaat lukijani, en kuitenkaan kuule tanne asti. Aasinsilta. Onko Tampereella jo lunta? Ei mulla muuta. Ikava on teita ihania! <3


Kaunis kuusenkoristus Ashlandissa.

Tyhman pyoran arvoitus

Tyhman pyoran arvoitus on ratkennut. Hain apuvalineita Tyhmien pyorien vuokraamosta. Menimme Daven kanssa avaamaan lukkoa, mutta eihan se auennut. Menimme takaisin Tyhmien pyorien vuokraamoon ja he lupasivat hoitaa homman. He tarkistivat tietokoneelta mun lukon yhdistelman. Se on helposti muistettavissa oleva vuosiluku. Kuinka ollakaan, Tyhmien pyorien vuokraamon tyontekija sai lukon auki, mutta ei ydistelmalla, jota mina kaytin. Han kaytti toista yhdistelmaa. Eli tittididiidii, minulle annettiin alusta asti vaara yhdistelma. Vuosiluvun pitaisi loppua tietokoneen mukaan yhdeksaan, mutta lukko on ohjelmoitu vuosilukuun, joka loppuu nollaan. Mita? Olen saanut pyorani lukon auki onnestuneesti kaksi kuukautta vaaralla numeroyhdistelmalla. Ja taman kyproniittilukon pitaisi olla paras laatuaan. :D

Toinen erikoinen tapahtumasarja on kaynnissa minun puhelimen kanssa. Minun numeroni on jostain syysta kuulunut jossain vaiheessa tytolle nimeltaan Caitlin. Puhelin ja numero ovat olleet mun host perheen kaytossa vuodesta nakki ja makkara, joten en tieda miten tama on mahdollista. Olen saanut outoja tekstareita ja puheluita noin kuukauden ajan. Viimeisen kahden viikon ajan luottoyhtio on jattanyt minulle vastaajaan viestin kolme kertaa paivassa. Lisaksi he soittavat useasti paivassa. Olen kerran jo selittanyt heille tilanteen, mutta soitot jatkuivat. Hanella on varmaan ongelmia luottokunnan kanssa. Tanaan sain viestin hanen tyonantajaltaan. Viikonloppuna hanen ystavansa soitti minulle. Outoa. To be continued...

Nyt nunnumaan. Unosia! :)

Sunday, November 27, 2011

Paketti Suomesta

Tama paiva ei ollut alkujaan mun "top 10 paivani Eugenessa" -listalla, koska a) sataa vetta b) mun pyoran lukko ei avautunut toisellakaan yrittamalla eli pyora on edelleen Eugenen kaukaisimmassa kolkassa c) tein melkein koko paivan kouluhommia. Suunta muuttui kuuden maissa, kun Allison toi postit meidan laatikosta ja siella oli paketti! Katja oli askarrellut paskarrellut mulle kortin. Kiitos viisaista sanoista; taallakin paassa lasketaan paivia. Ja purkat oli juuri oikeat. Tulipas hyva mieli. :) Kiitos! Mina kerron vuorostani viisaan jutun: nain eilen kalan.

Huomenna menen selvittamaan pyoralukkojutun Tyhmien Pyorien vuokraamoon. Jos lukko pitaa vaikka katkaista. Eras ohikulkija kysyi, etta onko tuo sinun pyorasi, kun et saa sita auki. Ha, eras ohikulkija sanoi minulle Tampereella viime kesana, etta "ala varasta sita pyoraa", kun irrotin pyoraani la-su yona klo 3.30 kaiteesta Hullun Poron edessa. Mulla on syntyjaan pyoravarkaan tuntomerkit. Tassa muutama kuva iloksenne. Mukavaa alkavaa viikkoa! Kohta on jo joulu. Mina rakastan joulua, joten koittakaa kestaa mun intoilua. Ma en nimittain kesta. :)

Emman luistelukoulu. Dorkahanskat kadessa tottakai.

Kattokkee, ma olen kaapio.

Saturday, November 26, 2011

Jouluvalojen sytytys

Olen kotona taas. Mistas aloittaisin. Eilisesta. Nukuimme perjantaina pitkaan, teimme aamiaista yhdessa ja suuntasimme puolelta paivin luistelemaan. Loysimme lamminta vaatetta mun ja Allisonin vaatekomerosta. Mina puin ylleni jattilaismaisen miesten villaneuleen. Allison loysi turkoosin jattilaismaisen talvitakin. Luistellessa tuli kuitenkin kuuma. Aurinko paistaa porotti, joten luistelimme lopulta T-paidoissa. Luistelun jalkeen kiertelimme pienissa putiikeissa ja lounastimme italialaisessa ravontolassa. Kylmakin tuli pikkuhiljaa, joten ylikerrospukeutuminen osoittautui loistavaksi ratkaisuksi. Kaikkialla oli lammin ja ihana jouluinen tunnelma. Ashlandissa on muuten kaikkein tunnelmallisin Sturbucks-kahvila missa olen ollut. Siellakin tuli sitten istuttua.

Lamminta paalle ja luistelemaan.


Luistelu on kivaa :) Rukkaset silta varalta, etta kaadun. En kaatunut, taidot on tallella.
Nakyma tuvan ikkunasta ensimmaisena aamuna.


Puumaja takapihalla. Sinne kiipesin. Paa nakyy.

Kiitospaivan ateria. Nomnomnom.

Viidelta alkoi paraati, joka houkutteli kaikki Ashlandin asukkaat keskustaan. Paraatissa oli jouluisia hahmoja kuten tonttuja, piparkakkuja, tonttulakkeja ja joulupukki. Mukaan mahtui myos protestoijia, joiden kylteissa luki "Occupy Wall Street", "We are the 99%" ja "Boycott Ski Ashland". Joulumielta. :) Lopuksi ihmismassa vyoryi keskusaukiolle kuuntelemaan joulupukin puhetta. Joulupukki oli tana vuonna selvinpain ja hoiti osuutensa loistavasti. Kaikki kaupungin katuvalot sammutettiin ensin ja jouluvalot sytytettiin joulupukin kaskysta kaikkiin rakennuksiin ja puihin. Kunnon joulutunnelmaa. Love it.

Sisarukset

Vaarinpainkuusi

Kaffetta ennen paraatin alkua. Ja katsokaa mun hiuksia, ne on normaalit! :D

Muutama protestoija "Occupy Wall Street"

Menipas aika nopeasti. Ilma oli aivan loistava, kun palasimme takaisin Eugeneen, joten paatin lahtea nopealle retkelle Spencer's kukkulalle. Huono idea. Ensinnakin hukkasin mun hanskat paluumatkalla, koska oli pimeaa. Toiseksi mun pyoran lukko jumittui, enka saanut pyoraa irti telineesta. Nice. Pummin kyydin kotiin ja pohdin huomenna, miten saan pyorani takaisin. Tyhma Emma. Tyhma. Kuulostaa jotenkin niin tutulta. Ihan niin kuin mun pyora olisi aiemminkin jaanyt jumiin jonnekin. Saa nauraa. :) Mun hiuksillekin saa kohta taas nauraa. Hyvastit korppuiho ja hallittavat suortuvat, tervetuloa Monicastyle! I love Eugene. Halit ja pusut! Enaa kaksi viikkoa opiskelua.

Friday, November 25, 2011

Thanksgiving

Herasimme aamulla auringon paisteeseen. Peurat pyorivat etupihalla ja aamupalapoydassa sain ihastella huikeita maisemia. Saavuimme niin myohaan, ettemme tienneet, etta Asland on vuoren juurella. Vuoren huippu on lumen peitossa. Ilma on kirpeaa ja kuivaa. Aivan kuin Suomessa; ihoa kiristaa. Eugenessa on aina niin kosteaa, etta mun korppuiho ei kuivu ollenkaan.

Seikkailimme aamun Ashlandin keskustassa. Kaupungin pieni keskusta on idyllinen ja ihmiset ovat iloisia ja ystavallisia. Loysimme monta pienta hauskaa putiikkia, tunnelmallisen Starbucksin, vanhanaikaisen Safewayn ja luisteluradan. Menemme luistelemaan huomenna. Ashland on kuuluisa Shakespeare festivaalista ja Globe teatterista. Ashlandin Globe teatteri on Amerikan ainoa kopio Lontoon Globe teatterista, joka rakennettiin Shakespearen naytelmia varten. Cool.

Kiitospaivaateria valmistettiin yhdessa. Korjaan naiset valmistivat yhdessa. Miehet katsoivat pelia. Menu oli kalkkuna, kastike, perunamuusi, karpaloa hillona ja hyytelona, vihreita papuja ja salaattia. Kalkankka jai talla kertaa kokeilematta. Soimme itsemme turvoksiin. Ruoka oli aivan mahtavaa. Jalkiruokana oli kurpitsapiirakkaa kermavaahdolla seka mamman marjapiirakkaa. Nomnomnom. Vinkki. Unohtakaa kermaviili ja kayttakaa sour creamea elikka hapankermaa (?) sen sijaan. Jouduin tekemaan niin, koska meilla sattui olemaan hapankermaa ennestaan jaakaapissa. Tuli paras marjapiirakka ikina vaikka itse sanonki. Opettelen viela tekemaan seka kurpitsapiirakkaa etta kurpitsaleipaa, koska kurpitsa on hyvaa.

Loppuilta kului pelien parissa. Ensin pelasimme tietovisapelia, jossa piti arvata juttuja vihjeiden mukaan. Joka toinen kysymys alkoi nain: what city in the US...? Great. Sanomattakin selvaa, etta havisin. Toinen peli olikin paljon hauskempi eli sananselityspeli, vastaava kuin Alias. Mina, Allison ja Kevin olimme tiimi ja Allisonin vanhemmat olivat tiimi. Me nuoret voitimme. Viela pari outoa juttua, jotka olen unohtanut mainita. Ensimmaisen kertoi nainen, joka omistaa taman huvilan. Taalla idyllisessa Ashlandissa tapettiin viime viikolla nuori mies, miekalla. Miekalla? Mita? Toiseksi viime lauantaina Eugenessa raiskattiin taas opiskelijatytto, jalkapallopelin jalkeen eli noin seitseman maissa illalla. Tama tapahtui aivan campuksen lahella. Allison on aivan ihmeissaan. Kuin myos mina. Yssin ei liikuta. Nyt nunnumaan, etta jaksan jatkaa syomista huomenna. Halit!

Wednesday, November 23, 2011

Ashland

Saavuimme Ashlandiin puolituntia sitten. Ajo tanne otti kolme tuntia ja yhden kupin kahvia. Nakyvyys oli noin nolla, koska satoi vetta ja oli sakkipimeaa. Paluumatkalla maisemia sitten. Allisonin vanhemmat vuokrasivat mokin. Tai niin kuvittelin. Paikalle paastyamme tajusin, etta tamahan on pieni huvila tai amerikkalaisittain cottage. Rakennus on vanha, mutta taalla on kaikki mahdollinen kuten wifi ja tietenkin puumaja takapihalla. Jatin kameran siirtojohdon kotiin, koska luulin, etta taalla ei ole nettia. Tyhyma! Saatte kuvia sitten lauantaina, kun menen takaisin kotiin. Allisonin vanhemmat ja pikkuveli ovat taalla noin tunnin paasta.

Kaupunki muistuttaa Stars Hallowta kaikkinen pienine kauppoineen ja jouluvaloineen. Huomenna ohjelmassa on perinteista kiitospaivan viettoa (syodaan paljon ruokaa) ja perjantaina paraati, jouluvalojen sytytys ja black Friday. Black Friday on shoppailupaiva, jolloin osa kaupoista aikeaa jo kolmelta aamuyosta. Kaupoissa on tarjouksia ja perinteisesti ensimmaiset jouluostokset tehdaan talloin. Fun fun. Ai niin, mun juoksukurssilla oli tanaan nelja ihmista. Satoi, joten juoksimme sisaradalla. Nonni, nyt mun masun tuli nalka, joten aika lopettaa. Halit!

Lomalomaloma

Tanaan oli viimoinen valitentti eli olen lopputentteja vaille valamis. Minun luennot on peruttu huomiselta, koska torstaina on kiitospaiva. Tosin juoksu ja kiipeily ovat normaalisti. Luulin, etta en kerkea kumpaankaan, koska lahdemme Allisonin kanssa Ashlandiin kiitospaivan viettoon. Auton haku on kuitenkin vasta 16.30, joten menen kuuliaisesti yliopistolle. Ei mene rahat hukkaan. Ashlandissa minua odottaa perinteinen amerikkalainen kiitospaivan vietto Allisonin perheen kanssa. Eli paljon ruokaa. Leivon huomenna aamulla marjapiirakan viemisiksi. Lisaksi minun pitaa ryhdistaytya ja laittaa ihan oikeat housut jalkaan huomenna. Huoh. Tuolla kaapin peralla mun farkut odottaa, etta muhun iskee mielenhairio ja pistan ne vahingossa jalkaani. Cotton is rotten. Ni. Leggings are the best pants. Ni.

Mua havettaa sanoa tama, mutta ma en vielakaan osaa kayttaa kolikoita. Ainut kolikko, jonka tunnistan on 25 senttinen. Tasta on tietenkin seurannut, etta minun rahapussi on aina taynna pienia arsyttavia kolikoita. Etta nain hyvin ma olen integroitunut tanne. Hihihi. Huomenna ajan siis Ashlandiin. Liikennesaannoista sen verran, etta tasa-arvoisia risteyksia ei ole, punaisia pain saa ajaa, jos kaantyy oikealle, pyorailijoiden paalleajamista on syyta valttaa ja nopeusrajoitukset ovat melko samat kuin Suomessa. Kolmion tilalla on stop-merkki, jota harva noudattaa. Mina olen harva. Nyt nunnumaan. Halit!

Tuesday, November 22, 2011

Semisti arsyttavaa

Muutama paiva sitten otsikoin blogipoustauksen nain "It is ridiculous!". Perun sanani. Tasta lahtien edella mainitsemani otsikko on "semisti arsyttavaa". Tama poustaus taas on "It is ridiculous!". Kertokaa minulle, miten tama on mahdollista. Ensinnakin, mun blogilayout kokeilusta seurasi, etta kaikki mun asetukset on ihan pain seinia. Teksti on liian isoa, otsikko ei nay kokonaan ja linkit on kummallisen varisia. Pahoitteluna. En kokeile enaa mitaan uutta. Toiseksi, mun pyora. Kylla. Olin aivan varma, etta mun tyhma pyora ei voi olla enaa tyhmempi kuin mita se nyt on. Olin vaarassa. Poljin tanaan kotiin Recista ja yhtakkia ketjut alkoivat pitaa ihmeellista klonksuntaa. Vetta satoi kaatamalla, kuinkas muutenkaan. Mun satulan alle nokkelasti asettelemani satulankuivauspaperit olivat valuneet pinnojen valiin ja nyt ne ovat tuhannella kierroksella pinnojen valissa ja joka paikassa missa nyt on paperin mentava rako. Nice.

Onneksi mulla oli hauskaa tanaan Recssa. Ensinnakin pelasin racquet ballia Kristinan kanssa. Heti kun joku keksii tuolle "mailapallolle" kaannoksen, niin antaa tulla. Mun nettisanakirja ei tunne sita. Sehan oli niin kuin kossi, mutta isompi sali ja isompi pallo. Katja muuten, mailoissa on mulle lapsilukkolenksu. Askartelen tennumailaani sellaisen ensi kesana ja siita tulee tennismaila. Toimii. :) Takaisin astialle... suoritin lead climbing kurssin, eli suomeksi vissiin liidikurssin, tanaan. En osaa mitaan kiipeilyyn liittyvia sanoja suomeksi, joten taman on hieman haastavaa. Tein hintavertailua suomenkielisilla sivuilla yksi paiva ja tilasin lopulta 70 euron valjaat Amazonista $45 eli puoleen hintaan. Tiedan siis sanat valjaat, koysi ja siina se sitten olikin. Kaytan viela jonkun vapaan illan suomenkielisten sanojen opetteluun.

Eksyn taas aiheesta. Liidikurssi maksoi hurjat $11 elikka noin seitseman euroa. Minun ainut tehtava oli sailyttaa kuitti tunnin ajan ja menna sen kanssa seitsemalta kiipeilyseinalle. Arvatkaa hukkasinko sen. Kylla. Sain uuden toki, mutta tamakin oli yksi ridiculous kategoriaan kuuluvista jutuista. Kristina nauroi katketakseen mun touhulle. Liidikiipeily tarkoittaa kiipeilya ilman ylakoytta. Vien koytta mukanani samalla kun kiipean. Jos horjahdan ja missaan, putoan muutaman metrin tai niin paljon kuin koysivaraa on. Samalla varmistaja nousee maasta ilmaan, koska vapaa pudotus lisaa putoajan "painoa". Maassa pysyminen on mahdotonta ellet ole selvasti putoavaa ihmista painavampi. Periaatteessa varmistaja voi ankkuroida itsensa lattiaan, mutta se on typeraa kahdesta syysta. Ensinnakin lahin ankkurointikoysi on liian kaukana ja toisekseen putoaja ei saa pehmeaa pudotusta. Eli recissa ei ankkuroida.

Recin tyontekija opetti minulle liidikiipeilytekniikan ja varmistuksen. Minun kiipeilykurssiopettajani Nate sattuu olemaan taman tyontekijan kamppis, joten han avusti meita. Sain kiiveta ja varmistaa. Lopuksi Nate demonstroi mita minulle tapahtuu, jos han putoaa. Se olikin niin kivaa, etta han joutui kiipeamaan uudestaan ylos ja teimme pudotuksen uudestaan niin, etta annoin viela enemman koytta ts putoamisvaraa. Siinahan me sitten sinkoiltiin ylos alas. Saan tehda liiditestin aikaisintaan huomenna. Testi tarkoittaa, etta minun pitaa varmistaa, kiiveta yksi reitti (vaikeus 5.9) ja tietenkin vieda koysi ylos samalla. Testin jalkeen saan kiipeilla ja varmistaa recissa. Teen sen ensi viikolla, kun olen harjoitellut vahan. Love it! Lopuksi kiipeilin viela Naten kanssa ja han opetti minulle muutaman niksin.

Kun viimein paasin kotiin kympin maissa, minua odotti Allisonin leipomat suklaabrowniesit ja maitolasi. Perfetto! Kaperryttiin sohvalle, juteltiin Allisonin vaihtojutuista ja katsottiin telkkaa. Huomenna mua odottaa HRMn valitentti. Eli nyt unta kaaliin. Haleja! <3 ...ehka syon viela yhden browniesin...

Monday, November 21, 2011

Lettuja

Mika on parasta palautumisruokaa kolmen tunnin (myonnetaan, ei kovin raskaan) reenin jalkeen? Letut! Varsinkin, kun Allison ei ole koskaan syonyt lettuja. Ei koskaan. Olisin voinut tehda lettuja vaikka joka ilta, jos olisin tajunnut. Parempi myohaan kuin ei milloinkaan. Valiin laitoimme tuorejuustoa, omenahilloa, sokeria, jaateloa ja kanelia. Nomnomnom.

Mitas, mitas, miksi sina menet kaksin kerroin lettu?

Onnistuihan se.

Paistelin lettuja ja Allison naytti minulle samalla karmaisevia videoita. Californian yliopistolla jarjestettiin rauhanomainen protesti reilu viikko sitten. Protesti liittyy toiseen mielenkiintoiseen ilmioon eli Occupy Wall Streetiin, josta on oma versionsa jokaisessa kaupungissa, meilla Occupy Eugene. Googlatkaa tuo tai "we are the 99 %", jos haluatte tutustua ilmioon lahemmin. Protesti Berkeleyssa sai alkunsa paatoksesta, jonka mukaan Californian osavaltion yliopiston lukukausimaksuja nostetaan, jotta osavaltion velat saadaan hoidettua. Opiskelijat leiriytyivat protestiksi omalle campusalueelleen, julkiseen tilaan.

Eras yliopiston tyontekija raportoi protestista poliisille, koska protesti oli hanen mukaan turvallisuusriski. Opiskelijat istuivat maassa, kadet toisissaan kiinni. Poliisit suihkuttivat opiskelijoiden paalle pippurisumutetta. He pakottivat osan opiskelijoista avaamaan suunsa ja nielemaan sumutetta. Opiskelijat eivat kayttaneet vakivaltaa. Lisaksi yliopiston henkilokunta, jotka seisoivat opiskelijoiden rinnalla, saivat saman kohtelun. Katsoin videon, jossa poliisi repii naisprofessoria hiuksista, raahaa taman loitomalle, paiskaa maahan ja laittaa kasirautoihin. Tassa muutama linkki, jos haluatte nahda, mita Amerikassa tapahtuu. Olen jarkyttynyt ja sanaton.


Tassa poliisi repii naisprofessoria hiuksista:
http://www.youtube.com/watch?v=kNHXuf6qJas&feature=related

Tassa poliisi suihkuttaa pippurisumutetta maassa istuvien opiskelijoiden paalle:
http://www.youtube.com/watch?v=BjnR7xET7Uo

Nyt nukkumaan. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Haleja.

Sunday, November 20, 2011

I'm Superman!

Tama opiskelupaiva meni aivan kasille. Vietin aamupaivan recissa ja iltapaivan kahvilla. Paasin kotiin viidelta ja saman tien Kristina kaski minut hanen luokseen katsomaan jalkapallopelia. Kristina asuu noin 10 minuutin pyorailymatkan paassa suuressa talossa. Hanella on 5 kamppista, kissa ja koira. Kanat eivat ole keskuudessamme enaa, kuten varmasti muistatte. Oregon havisi pelin. Jatkoimme korttipelilla. Mina havisin. Kaksi kertaa. Matze ja Tobi saattoivat minut kotiin 12 maissa. Tassa iloksenne muutama kuva.

Kristinan kamppis Anna askarteli joulukortteja koko illan.

Kristina on voimistelija. Mina olen supermies.

Huppari hairitsi mun flowta. Ja sitten uudestaan.

Olen lintu.

Nostalginen hetki lasit paassa. Ja pakkopaita.

Nyt mina painun pehkuihin, jotta saan jotain aikaiseksi huomenna. Haleja nappulat!

Saturday, November 19, 2011

It is ridiculous!

Eilen illalla tapahtui oudoin ja randomein juttu koko mun Eugene asumisen historiassa. Istuimme olohuoneessa (Malin, Tobi, Allison ja mie) kaikessa rauhassa kello 01. Yhtakkia oveemme koputetaan kovaan aaneen. Kaikki hiljenevat ja mina kysyn "we don't have to open the door, right?" Samalla sekunnille nuori, pyorea poika puski ovesta sisaan. Ei, meidan ei tarvitse avata ovea, koska ihmiset vaan kavelevat sisaan. Syva hiljaisuus. "You've got the wrong house", mina totesin varovasti. Poika peruutti ja poistui. Opetus, lukitse ovesi, silla joku voi kavella sisaan.

Eugene mainostaa itseaan omilla nettisivuillaan sloganilla "Eugene - a great city of arts and outdoors". Oregon on tunnettu outdoor jutuista, kas nain: http://www.traveloregon.com/Explore-Oregon.aspx. Miten siis voi olla, etta ulos on nain vaikea paasta. Viikko sitten Kristina kutsui minut telttailemaan/ mokkeilemaan/kiipeilemaan Smith Rockille. Sielta ei kuitenkaan loytynyt mokkia tytoille, joiden tarkoituksena oli lukea valitentteihin. Onneksi Crater Laken kansallispuistosta loytyi mokoma mokki. Torstaina selvisi, etta tiet Crater Laken kansallispuistoon on suljettu pakkasen takia. Jaahas. Minnekas voisimme yrittaa seuraavaksi. Rannikolle. Rannikko on taynna mokkeja ja leirintapaikkoja. Mutta yksikaan mokki ei ole vapaana. Lopputulema: en mene minnekaan. Istun kotona ja opiskelen.

Onneksi sain paketin aidilta. Kiitos! <3 Ja onneksi paasimme eilen illalla saunaan.


Sauna + salmiakkijenkki = taydellinen perjantai.
Jalkkaria saunan jalkeen.

Pelasin toissa paivana ensimmaista kertaa racquet ballia Recissa. Tai siis Tobi pelasi, mina hontsasin. En tieda mita racquet ball on suomeksi - mailapallo? Vahan niin kuin kossi, mutta suurempi pomppivampi pallo ja erilainen kentta. Mailat saimme lainaan ilmaiseksi ja kentat ovat opiskelijoiden kaytossa Recin aukioloaikoina. Tobi on pelannut kossia, joten han pieksi minut taysin. Kahden tunnin jalkeen totesin, etta mina pelkaan palloa. Naurettavaa. Sain 12-vuotiaana pesapallon silmien valiin, joten syytan tuota traumaattista kokemusta. Tanaan menen kiipeilemaan Benen kanssa. Bene on aivan huippu, silla han on kiipeillyt 13-vuotiaasta asti ja vastailee mielellaan mun tyhmiin kysymyksiin. Mina kasken hanen kiiveta hitaasti, jotta naen mita han tekee ja matkin perassa. Tai no, yritan. Reitit on luokiteltu YDS:n mukaan. Vaiken reitti recissa on 5.12+. Bene on tehnyt kaikki. Helpoin on 5.6. Mina junnaana 5.10 talla hetkella. En tieda miten paasen tuosta eteen pain. Argh. Harjoitusta, harjoitusta.

Kiitospaiva lahestyy. Taman kunniaksi jaan teidan kanssa viela amerikkalaisen cuisinen helmia. Yksi naista helmista on turduckin eli kalkankka. Ihan itse kaansin. Kalkankka yhdistaa lintulihan kaikki olomuodot. Tama ihana kolmikerroksinen lihaherkku valmistetaan nain: 
1. laita luuton kana ankan sisaan
2. laita kanalla taytetty ankka kalkkunan sisaan
3. paista kalkkuna-ankakana eli kalkankka ja herkuttele.

Mulla taisi jaada yksi blogipaiva valista. Olen ollut kiireinen opiskelujuttujen kanssa, mutta nyt helpottaa. Minulla on enaa yksi essee tekematta, yksi esitelma, kaksi valitenttia ensi viikolla, seka lopputentit kahden viikon jalkeen. Rentoa. Nyt yritan olla sosiaalisempi ja osallistun keskusteluun, koska Malin ja Tobi ovat edelleen taalla. Mukavaa lauantai-iltaa kaikille! Ootta rakkaita pakkaita. :)

Kotia vastapaata. Tuossa polulla asettelen ketjuja paikoilleen joka toinen paiva.

Thursday, November 17, 2011

The raccoon ate the chicken

Keskiviikko on takana pain. Luin aamun wilderness survivalia, kavin lounaalla Kristinan ym kanssa ja juoksin kurssilta toiselle. Juoksukurssilla harjoittelimme jyrkkien yla- ja alamakien juoksutekniikkaa. Juoksimme taas hautuumaalla, talla kertaa korkealla kukkulalla. Vetta satoi, mutta kivaa oli. Ylamaki juostaan kroppa kello kahteen tai kymmeneen suunnattuna eli sivuttain. Nayttaa holmolta, mutta lupaan, etta pohkeet sanoo kiitos. Jalat eivat menneet hapoille ollenkaan. Alamaki taas juostaan pienia pakiaaskelia hyvaksi kayttaen, jotta lonkka ei rasitu.

Keitto ja salaatti Rennie'sissa 4 euroa. Ihme, etta on noin mairea virne naamalla. Ja what's up with the silmapussit!?

Kiipeilykurssi loppui mun osalta tanaan, koska otan omaa lomaa ensi viikolla thanks givingin takia. Mainitsinkohan ikina, etta mun kiipeilykaveri Matze ei ole voinut kiipeilla kuukauteen. Ma jouduin varvaamaan Tobin, Allisonin ja nelja muuta vaihtaria kiipeilemaan, jotta mulle loytyisi kiipeilykaveri. Enaa tuolla ei tietenkaan ole valia, koska voin reenata yksinkin, mutta olishan se varmistaja kiva. Enivei, Matzen olkapaa on nyt niin pahassa kunnossa, etta han ei saa kiipeilla ollenkaan. Pitkaan aikaan. Huono juttu. Varsinkin, kun seka Allison etta Tobi lahtevat joulun jalkeen pois. Ho. Viikonlopun kiipeilyreissu vaihtui vaellusreissuksi Crater laken kansallispuistoon. Toinen vaihtoehto on shoppailu+clubing -viikonloppu Portlandissa. Naaah... I'll go with the hiking. :) Jos se nyt toteutuu. Sormet ristiin.

Meidan olohuoneen ilman lammitin hajosi muutama paiva sitten. Eli olohuoneessa on jokseenkin viilea ilma. Meinasin valittaa tasta vahan lisaa, mutta en voi, koska kuulin tanaan viela traagisemman tarinan. Kristinalla ja hanen kamppiksilla on kanoja. Vissiin kolme. Eilen illalla Kristina havahtui kanojen ulinaan. Kristina ja Co menivat ulos katsomaan mita on tapahtunut, mutta kanahakki oli tyhja. Pihan peralta pusikosta kuului rapinaa. He menivat lahemmaksi ja lopulta rapinan aiheuttaja loytyi. Ulina ja rapina lahtivat kanasta, jonka paa oli purtu puoliksi irti. Muita kanoja ei nakynyt missaan. Hirmuteon takana on pesukarhu(t). Kristinan talon alla asuu muistaakseni viisi pesukarhua. Only in Eugene. Onneksi yksi kanoista loytyi seuraavana paivana pihalta maleksimasta. Eli, mita sitten, jos joudun pitamaan karvarukkasia kadessa, kun syon aamupalaa. Meidan alakerrassa ei sentaan asu tappajapesukarhuja. Nyt nukkumaan, koska kello on 1.20 yolla ja mulla on aamuluento. Tassa viela muutama kuva mun opiskelunurkkauksesta Knight kirjastosta. Olen viettanyt tuon poydan aaressa suurimman osan ajastani viimeisen viikon ajan. Haleja rakkaat! :)


Mun poyta. Muut ei mahu.

Maisemat ikkunasta, mun villasukka, vahan saarta ja omena. Omena? Jep, en ole allerginen amerikkalaisille luomuompuille. How cool is that!


Tuesday, November 15, 2011

Aidan alituksen riemuvoitto

Hissan keskusteluryhma loppui juuri ja istuskelen nyt Lillis Cafessa. Essee on proof readingia vaille valmis. Voisin nimeta tutkimukseni aidan alituksen riemuvoitoksi. Mitas muuta tassa nyt on tapahtunut. Valkkasin kurssini ensi periodiin eilen ja tanaan sain hyvaksynnan kaikille. Paasin HRM in global economy kurssille, joka on todella suosittu ja vaati taas kansliassa kayntia.  Student advisor muisti mut ja lupasi hyvaksya mut, jos asia on proffalle ok. Ja olihan se. Kurssille paasy edellyttaa, etta kauppatiede on paaaine ja mun on PPPM. Mutta puhumalla kaikki hoituu.

Toteutin uhkaukseni, eli valitsin vain kaksi varsinaista kurssia. Toinen kurssi on Effective business presentation in international... jotain. Sit loput 4 crediittia tayttyy PE kursseista. Otin 5K juoksun (eli Jog/runin jatkokurssi), kiipeily 2, boulderointikurssin (kiipeilya ilman varmistushassakoita) ja salsaa. En malta odottaa! Tavoitteena olisi kayttaa vapaa-aika matkusteluun ja muuhun mukavaan.

Huomenna on wilderness survivalin loppukoe ja sen jalkeen eras kaverini opettaa minulle lead kiipeilya. Saatan paasta ihan oikeille kallioille viikonloppuna. En sano tasta viela taman enempaa, koska en oikeastaan tieda mika on homman nimi, kenen kanssa ja minne. Kerron, heti kun asia varmistuu. Nyt pitaa kerrata nopesti matskut seuraavalle luennolle. Haleja nopot! Nim. ajan tasalla

Monday, November 14, 2011

Niiiice

Olen Recissa odottelemassa, etta Allison tulee kiipeilemaan mun kanssa. Tarkistin sahkopostin ajan kuluksi ja te ette tule olemaan iloisia tasta. Yliopistolla on Campus crime alert -palvelu, joka valittaa sahkopostilla tietoa campusalueella tapahtuneista rikoksista. Viime viikolla meidan kotikadun viereisella kadulla oli murto. Varas haippasi, kun asunnon asukas herasi. Tanaan ilmoitus koski raiskausta, joka tapahtui sunnuntaina yolla lahella Kincaidia ja 18th katua. Maa asun Kincaidin ja 18th risteyksessa. Niiiiiice. Mina en joka tapauksessa kulje oisin yksin ja mulla on aina pyora alla, vaikka kulkisinkin. Silti. Hohhoijaa. Taas yksi hyva syy pitaa bileet aina omassa kotona. Haleja ihunat! Saastan sanoja mun esseeseen, joka ei ole vielakaan valmis. :)

Sunday, November 13, 2011

Kirjastossa, kirjastossa...

On sunnuntai. Olen kirjastossa. Kello on 20.44. Olen ollut taalla melkein koko paivan. Kavin Recissa paastamassa hoyryja pihalle noin tunti sitten. Eilen, eli lauantaina, paasin kotiin vasta klo 23. Mina en pita tasta, koska tama vie liikaa mun arvokasta vapaa-aikaa. Yritan saada esseet niin hyvalle mallille, etta voin pitaa vapaan viikonlopun ensi viikolla. Pahinta on, etta tama jarjeton kirjasto on nyt yota paivaa auki lahestyvien lopputenttien takia. Aasinsilta. Recissa tajusin ensimmaista kertaa, etta TV-ruuduilla varustetuissa krossareissa nakyy elokuvakanavat. Mita? Fressilla nakyi ihan vaan tavalliset kanavat. Gogolla ja Elixiassa ei tainnut nakya niitakaan. Tuosta en ole ihan varma, jote gogolaiset, elkaa suuttuko. :) Ei mulla muuta. Leppoisampaa viikkoa kaikille!

Saturday, November 12, 2011

5K run with the President

Olin aamulla juoksemassa 5K run with the President -juoksun. Tapahtuma on osa UofO:n terveyskamppanjaa. Juoksu alkoi tasan klo 9. Mina herasin 8.40. Ups. Valvoimme eilen epahuomiossa kolmeen. Minulla oli heratyskello herattamassa seitsemalta, mutta suljin sen varmaan unissani. Vahan tuli kiirus. Juoksun jalkeen sain kaksi ilmaista T-paitaa. Jei! Juoksutapahtumat on kivoja, koska siella on mahtava tunnelma. Vaikka juokseminen on yksilolaji, juoksutapahtumissa juokseminen tuntuu joukkuelajilta. Mika on kivaa. Kun tulin takaisin, Allison ja Tobi nukkuivat edelleen. Kolistelin kaikki hereille ja kokkasin aamupalaa. Nyt istuskelen sangyllani, kirjoitan esseeta ja kuuntelen, kun Allison ja Tobi leipovat Banana bread -kakkua. Meilla oli 7 ylikypsaa banaania, joten pakkohan niille oli jotain tehda. Buttermilk on muuten piima. Mita?

Tobi kavi ottamassa kuvan musta salaa. Kiitos. Eli naissa tunnelmissa, mukavaa lauantai-iltaa ja leppoisaa sunnuntaita kaikille! Halit. :)

Ahkera opiskelija (kirjoitan blogia)

Naa kaverit tuli nauramaan mulle. Kiitos siitakin. :)

Friday, November 11, 2011

Finnisssssh

Ensimmaisesta esseesta on nyt kirjoitettuna nelja sivua. Enaa 36 sivua jaljella. Great! Eilen oli taas yksi paivista, jolloin koin paljon uusia juttuja. Ensinnakin kavin lounastamassa Rennie's nimisessa pubissa. Soin paivan keiton eli tomaattikeiton ja salaatin hintaan $4,25. Vahan patonkia kyljessa ja sinihomejuustodippia. Asiallinen hintalaatusuhde. Pubi on aivan kampuksen kulmalla, joten menen varmasti uudestaan. HRM-luennolla oli vieraileva luennoitsija leipomotyontekijoiden liitosta. Leipomotyontekijoista 90% kuuluu liittoon, mika on todella ainutlaatuista. Koko yksityisen sektorin tyontekijoista noin 8 % kuuluu liittoon. Julkisella puolella vastaava luku on noin 35%. Luennoitsija toi mukanaan Dingdong-suklaakakkuloita, joten soin ensimmaisen Dingdongini. Amerikkalaiset vitsailee, etta Dingdongit sailyisi ydinsodastakin, koska niiden parasta ennen paivays on useiden vuosien paassa. Jamjam.

Illalla kokoonnuimme meille perinteiseen torstai-illanviettoon. Tobi kokkasi talla kertaa. Ruoka oli aivan mahtavaa: kermaista sienikanapippurikastiketta ja nuudeleita. On se vaan niin, etta kerma on hyvaa. Ruuan laittaminen yhdessa on paras ajanviete Recin jalkeen. Lisaksi opin joka viikko uuden reseptin. Ruuan jalkeen paahamme palkahti, etta voisimme menna elokuviin keskella yota. Ensimmainen elokuvakokemus Amerikassa! Leffa oli Immortal 3D ja ensi-ilta. Sama ohjaaja kuin 300:ssa, mutta mikaan leffassa ei toiminut niin kuin 300:ssa. Suosittelen, etta ei kannata katsoa. Kolmedeeta ei ollut nimeksikaan. Ainut hyva juttu olivat supermukavat kakkulat. Suomessa paahan laitetaan hitsausmaski, joka painaa ja sattuu. Taalla teknologia on niin kehittynytta, etta kaikki saivat omat, KAYTTAMATTOMAT ja PUHTAAT Ray-ban wayfarerit. Cool! Mina saastin lasit silta varalta, etta erehdyn Suomessa viela 3D-naytokseen. Leffaliput maksoivat $11 eli noin 8 euroa. Moniin naytoksiin paasee $2, joten aika hinnakashan tuo oli.

Allison ja ruoka

Ma niin teen tata teille kun tulen takaisin!

Lopuksi paneudun viela mun lausumisongelmiin. Huvitan kavereitani, varsinkin Allisonia, sekoittamalla suhisevan ja suomalaisen s-kirjaimen. Kuten tiedatte, minun puhevauhti tai -tahti on erittain nopea. No, puhuin aluksi hitaammin, joten suhinat meni oikein. Viimeisen kuukauden aikana olen joutunut jatkuvasti korjaamaan sanojani, koska sekoitan assat. Arg. Sanon [Finis] kun mun pitaisi sanoa [Finish] suhisevalla assalla. Sama patee sanaan fleece, jota jostain kumman syysta toistelen usein. Pahin juttu on kuitenkin he ja she -proniminien sekoittaminen, mita en ikina tehnyt Suomessa. Miksi taalla ja miksi vasta nyt? Ehka puhun, enka ajattele tai jotain. Hmph. Onpahan ainakin muilla hauskaa.

Kohta puen [fleeshen] ja [sel shuitin] paalleni ja marssin kirjastoon. Loysin sielta loistavan opiskelunurkkauksen. Se on sijaitsee neljannessa kerroksessa ja nakymina on nurmikentta ja hautausmaa. Loistava ilma muuten tanaan, mika on hirvean kiva, kun mulla on opiskelua tiedossa. Huomenna aamulla osallistun 5K juoksuun, joka starttaa ja paattyy Hayward field -kentalle. Siella on tehty eniten juoksuennatyksia ja se on muutenkin yksi maailman kuuluisimmista track&field -kentista, joten on sopivaa, etta mina menen sinne myos. :D Hihihi.

Btw, jos haluatte seurata saan kulkua tai vaikkapa myrskyjen muodostumista Amerikassa (tottakai kaikki haluaa), loistava sivu siihen on NOAA eli National Weather Service. Siella on vaikka mita kivoja juttuja. Tana viikonloppuna mulla on tiedossa vain opiskelua, kiipeilya, 5K ja huomenna bileet meilla. Olen muuten saanut Allisonin innostumaan urheilusta. Ensimmainen askel oli kiipeily. Talla viikolla juttelimme, ja han kyseli, etta voisikohan han tulla mun kanssa Reciin ja mita han voisi tehda siella. Jei! Teimme yhdessa urheilusuunnitelman. Allison kavi eilen ostamassa salitossut ja urheilutopin, joten tanaan menen opastamaan hanelle krossarin kayttoa. Mukavata, kun joku innostuu urheilemaan, vaikka ei ole urheillut koskaan. Kerroin, etta mulla on kavereita, jotka ovat aloittaneet juoksemisen vasta aikuisialla ja juoksevat nyt puolikkaita ja pirkanholkkia. Kerran kun aloittaa, on mahdoton lopettaa.

Oikein rattoisaa viikonloppua kaikille ihanille ystaville ja rakkaalle perheelle! Muisk ja halirutistus.

Wednesday, November 9, 2011

Kuukausipaiva

Varoitus, tama poustaus on todella pitka. Anteeksi.

Olen asustellut taalla nyt tasan kaksi kuukautta. Mika taalla on ollut tahan mennessa kivointa? Vastaus: arki ja ihmiset. Mahtavinta arjen ihanuudessa on se, etta siita saa nauttia joka paiva. Mika arjesta tekee niin kivaa? Vastaus: stressittomyys. Vaihto-opiskelijana minun ei tarvitse hermoilla arvosanojeni tai opintopisteideni peraan samalla tavalla kuin tutkinto-opiskelijoiden. Tampereella opiskelu on vahan niin kuin pakkopullaa. Kun pakkopullasta otetaan pakko pois, mita jaa? Pelkka pulla, mika on hyvaa. Kun ei ole pakko opiskella tiettyja juttuja, jaljelle jaa vain mielenkiintoiset jutut ja opiskelumotivaatio kasvaa. Tadaa. Oregonin yliopisto on siis pulla.

Ensimmainen periodi lahenee loppuaan. Mielenkiintoisin ja hauskin kurssi loppui tanaan: wilderness survival. Olen oppinut hurjan maaran outoja asioita ja kuullut mielettomia selviytymistarinoita. Tanaan katsoimme lyhyen opetus/dokumenttivideon viime vuodea vuorikiipeilykurssista. Eras kurssilainen sairastui vuoristotautiin, karsi lievasta hypotermiasta ja nestehukasta. Videokuvaajat olivat paikalla sattumalta, koska he tekivat dokumenttia Outdoor pursuit -ohjelmasta. Videolla kaytiin lapi, mita toimenpiteita muut kurssilaiset tekivat ja miten hanet saatiin kuljetettua alas. Opiskelijaleadereiden huolimattomuus oli paa syy tapahtuneeseen. Tytto saatiin turvallisesti alas ja han tokeni, mutta kuvausryhma sen sijaan eksyi polulta. Heidat loydettiin seuraavana paivana harhailemasta aivan vaarilta suunnilta.

Ainut asia mika nostattaa verenpainettani inasen, on lukemisen maara. Kuten olette ehka saattaneet rivien valista lukea. :) Mun lukuvauhdilla (kymmenen sivua/kaksi tuntia) kestaa puoli vuotta lukea yksi kirja. En osaa selata kirjoja nopeasti, koska mun kielitaito ei ole riittavan hyva. Kaikkein suurin haaste on historian lahdemateriaali. Luin vahan aikaa sitten Thomas Jeffersonin 1780-luvulla kirjoittaman kirjeen. Kieli on vanhaa ja kirjoitustyyli on niin koukeroista, etta joudun lukemaan tekstin uudestaan ja uudestaan. Lopulta Allison luki kirjeen myos ja selvensi, mita Jefferson ajoi takaa. Minulle tuntemattomia sanoja olivat tassa neljan sivun mittaisessa tekstissa muun muassa: innate, convulsion, ardent, endowments, perpetual, unremitting, boisterous ja proprietors. Kaak. Naita lahdemateriaaleja pitaisi lukea viikossa 20-40 sivua. Mina luen ehka 2/3, koska aika ei riita. Ni.

Minun on valittava ensi periodin kurssit tana viikonloppuna. Physical education -kurssit (PE) ovat niin ainutlaatuisia, etta en jattaisi niita tekematta, vaikka ne maksaisivat vahan enemmankin. Minun on suoritettava 12 crediittia, mutta sopimukseni kattaa ilmaiset opinnot 16 crediitiin asti. Voin valita ensi periodiin nelja PE-kurssia, jos suoritan kolme tavallista kurssia. Jos taas jatan yhden tavallisen kurssin tekematta, voin valita vaikka 8 PEta. Allison joutuu maksamaan jokaisesta crediitista vahintaan $650, eli esimerkiksi kiipeilykurssi kustantaisi hanelle $735. Mina onnekas pohjoismaalainen vaihtari maksan $85. Nice!

Tuskin urheilukursseista saa sivuainetta hallintotieteen maisterin tutkintoon, mutta onpahan 15 opintopisteen verran todistetta siita, mita opiskelu voi parhaimmillaan olla. Konkreettiset taidot sailyvat paremmin kuin tiedolliset. Amerikkalaisella "opettele ulkoa, elaka ajattele" -opiskelutyylilla ei luultavasti muodosteta minkaanlaisia pysyvia tiedollisia muutoksia. Osaanpahan kuitenkin juosta, kiiveta, lukea karttaa ja tehda sadesuojan jatesakista, kun tulen takaisin Suomeen. Eika siina viela kaikki. Jos sinulle tulee ensi talvena hypotermia, osaan paketoida sinut lampopakettiin tortillatyylilla. Muhaha.

Yksi keskeinen ero Amerikan ja Suomen arjessa on, etta elan taalla pienella budjetilla. Olen jattanyt lahes kaikki kalliit ja tarpeettomat jutut pois. Tassa muutama esimerkki mun saasteliaisyydesta. Muistatte varmasti, etta Allison leikkasi mun hiukset. Enka todellakaan aio varjata hiuksiani taalla ollessa. En juo erikoiskahveja kahviloissa ja kannan evaat aina mukanani. En osta karkkia. Shoppailen ensin second hand -liikkeissa ja viimeisena normaalihintaisissa. Halvinta ruokaa en sattuneista syista suostu ostamaan, mutta olen pitaytynyt edullisemmissa tuotteissa. Jatan siis lihat, herkkujuustot ja leikkeleet kauppaan. Ainoastaan urheiluvarusteista ja elektroniikasta en suostu tinkimaan. Musta on tullut Amazonin kanta-asiakas. Tilasin kuukausi sitten lisamuistia kameraan ja lappariin, seka muita pienia kivoja varusteita. Tana aamuna tilasin kiipeilyvarusteita, joiden postituskulut olivat huimat nolla dollaria. Go Amazon!

Yksi mukavimmista jutuista arjessa on tietenkin Rec. Recissa on tietynlainen kotoisa, olohuonemainen tunnelma, jota on vaikea pukea sanoiksi. Tapaan ja vietan aikaa kavereideni kanssa paaosin siella, koska muu vapaa-aika kuluu yksin opiskellen. Koska kaikki urheiluharrastusmahdollisuudet ovat saman katon alla, voin tehda fiiliksen mukaan mita huvittaa. En yleensa edes mieti etukateen mita haluan tehda. Tsekkaan keta missakin on ja valtan tekemasta samaa lajia perakkaisina paivina. Kaksi tuntia vierahtaa joka paiva hujauksessa. Recissa hengailu ovat ehdoton vastapaino intensiiviselle opiskelulle. Toinen tarkea, kantapaan kautta opittu juttu, on venyttely. Varsinkin mun hartiaseutu ja kadet joutuvat jatkuvasti kovalle koetukselle opiskelun ja kiipeilyn takia. Venyttelen joka ikinen ilta ennen nukkumaan menoa. Eilen illalla unohtui ja aamulla herasin niskajumitukseen ja paansarkyyn. Etta nain. Penikat on pysyneet poissa ja polvet kivuttomina.

Olenkohan nyt varmasti sanonut sanottavani. Tama ei ole enaa blogi: tama on kirja. Haleja mussukat! <3


Tuesday, November 8, 2011

Noyryytys

Voi nyt hyvan tahden. Huomenna olen ollu taalla tasan kaksi kuukautta. MITA? Syyslukukausi kestaa 11 viikkoa ja nyt on menossa viikko seitseman. MITA? Minne aika menee? Minulla on kaksi viikkoa aikaa kirjoittaa kaksi 20 sivun esseeta, lukea kahteen midtermiin ja tehda kaksi esitelmaa. Kaiken taman paalle lisataan viela viikottaiset pistarit ja lukemiset. Tanaan mulla meinas ensimmaisen kerran ihan oikeasti kiehahtaa, kun mulla oli vain tunti aikaa valmistautua hissan keskusteluryhmaan ja matskua oli kevyet 100 sivua. Miksi ma en voi olla yleissivistyneempi? Aika ei riita rautalangasta lukemiseen.

Harhaluulohan on, etta Amerikkalaiset eivat tieda mitaan Euroopasta. Ei ne yleensa tiedakaan, mutta poikkeuksia loytyy. Todistin taman oikeaksi eilen illalla. Havisin Allisonille tietovisassa, missa piti luetella kaikki Euroopan maat. Kylla. Jatkoin noyryytysta tietovisassa, jossa piti luetella kaikki Euroopan paakaupungit. Pelasimme myos pelia, jossa mina sain luetella Amerikan osavaltioita. Lansirannikon osaan, koska asun taalla. Ja taalla on vain pari hassua osavaltiota. Itarannikon osavaltiot taas oppi pakostakin Hissan kurssilla. Mutta kaikki silta valilta. Hohhoijaa.

Nyt mina syvennyn opiskeluun. Ette tiedakaan, miten kaipaan suomalaista opiskelutyylia. Sita, etta mua kohdellaan niin kuin aikuista ja saan opiskella omaan tahtiin. Enka joudu viettamaan iltojani kirjastossa. Onneksi Tayn kirjasto menee seitsemalta kiinni. Halit!

Tassa viela yksi kuva Spencer's buttelta. Cool!

Monday, November 7, 2011

Kartalla

Maanantai. Taas. Juoksukurssilla olin ensimmaista kertaa kartalla, kun ohjaaja kertoi missa me tanaan juoksemme: Alder, 24th, Amazon park, 19th, University st, Recin nurtsikentat eli 5 km. Suunnistamisen ei pitaisi olla vaikeaa, silla kadut on numeroitu niin, etta pahvikin osaa suunnistaa. Eugenen ita-lansisuunnassa halkaisevat kadut on numeroitu niin, etta ne kasvavat kuljettaessa pohjoisosasta etelaan. Keskusta on valilla 5th ja 11th, yliopisto valilla 11th ja 18th ja mun koti on 18th. Nimikoidut kadut kuten University st, Alder ja mun kotikatu Kincaid kulkevat pohjois-etelasuunnassa. Kaikki osoitteet, jos ei nyt ihan hornan tuuttiin lahdeta, voi paikantaa mielessa, kun tietaa nimikoidun kadun ja numeroidun kadun. Heleppoa kuin mika, paitsi jos on Emma. Kesti kuukauden tajuta ja kaksi alkaa hahmottaan.

Paikka missa suunnistaminen saattaa oikeasti osoittautua vaikeaksi on yliopisto. Taalla on niin paljon rakennuksia ja outoja pienia paikkoja. Tanaan loysin kaksi uutta paikkaa. Lillis business complexista loysin mikroluokan. Kirjastosta, mihin juuri saavuin, loysin kahvilan. Toistan viela kerran. Tulin juuri kirjastoon ja kello on 20.30. Eikos olekin mukavaa. Onneksi taalla on muitakin. Campuselamassa on mukavaa elama; opiskelijoita on koko ajan jokapuolella, koska suuri osa asuu campuksella. Tasta seuraa luonnollisesti se, etta ravintolat ovat auki puoleen yohon asti. Mulla ei ole ollenkaan paha mieli vaikka joudun pakertamaan taalla kirjastossa viela jonkun aikaa. Pidin opiskelutauon kuudesta kahdeksaan Recissa. Tobin host-aiti oli leiponut hanelle pellin kokoisen keksin. Mina lupasin eilen, etta voin auttaa sen syomisessa. Rankkaa, mutta ystavien on autettava toisiaan. Paallynen on parasta. Sama koskee siipia. Kastike on parasta. Keksiahkyn jalkeen olikin mukava kiipeilla.

Nyt minun pitaa aloittaa lahdekirjallisuuden etsinta. Kotona mua odottaa porkkana eli baked potato soup. Se on parasta keittoa mita olen ikina syonyt. Kermaisesta keitosta loytyy pekonin ja perunan palasia. Nomnomnom. Nyt hyllyjen valiin. Tassa vahan luontokuvia, koska ne on kivoja. Kaikki on kuvattu campuksella samana paivana. Osa kellastaa ja osa ei, koska puut on tuotu eri puolilta Amerikkaa.


Emma

Vaahtera, right?

Clark's honors college


Ps. Jos haluatte katsoa loistavan grinding tutorialin, katsokaa How I met your motherin ensimmaisen kauden viides jakso. Loistavaa grindingmatskua. Americans, why do you do that?!

Sunday, November 6, 2011

Tyhma pyora on tarttuvaa

Voin vannoa kasi sydammella, etten ole ikina uhrannut nain paljon aikaa opiskeluun sunnuntaina. Lahdin heti aamusta kirjastoon tekemaan esseeta. Kopotin kolmanteen kerrokseen, riisuin kengat, pistin villasukat jalkaan, kaivoin nelja paksua opusta esiin, asettelin evaat poydalle, otin mukavan asennon tuolissani ja totesin, etta lapparin laturi jai kotiin. Jaahas. Ei muuta kuin villasukat veks, kengat takaisin jalkaan, kirjat ja evaat takaisin reppuun, mukavan asennon purku, rappuset alas ja laturia hakemaan.

Mika tasta teki viela mukavampaa on se, etta Matzella on mun pyora lainassa huomiseen asti. Hanelta meni rengas eilen. Miksi? Koska hanen pyoransa on vuokrattu samasta paikasta kuin minun eli Tyhmien pyorien vuokraamosta. Takaisin opiskeluun, koska ma en muuta tee. Illan vietin ryhmatyota tehden yliopistolla. Olin kotona 21.30. Kavin mina kaupassa ostamassa ruuat ensi viikoksi. Kaupassa kaynti ei ole enaa niin eksoottista, etta siella jaksaisi intoa piukassa notkua joka paiva. Kylla, Safeway oli mun Disney Land ensimmaisen kuukauden ajan, koska siella oli kaikkea uutta ja ihanaa. Nykyaan karryni nayttaa aina samalta: kolme keittoa Delista, kaurahiutaleita, kahvia, banaaneja, paarynoita, pikkuporkkanoita, maitoa, hummusta, kananmunia ja mangoappelsiinituoremehua. Valilla jatskia. Leivat haen toisesta kaupasta.

Huomenna aamulla on aikainen heratys, koska minulla on hissan essee kirjoittamatta ja HRMtutkimuksen lahdekirjallisuus etsimatta. Viela yksi juttu. Olen videoinut juttuja alusta asti, joten videokuvaa on kertynyt aika lailla. Olen yrittanyt laittaa videomateriaalia tanne blogiin, mutta se ottaa niin kauan, etten ole saanut tehtya latausta loppuun asti. Jos haluat nahda Emman mittayksikko- hammennyskohtauksen patikkaretkella tai millainen on amerikkalainen hampurilaisravintola, laita viestia mun inboxiin. Lisaan sinut custom-listalle. Mukavaa alkavaa viikkoa! Ootta rakkaita! Halit. <3


Lauantai-illan tyylipisteet kotiin vei jalleen kerran Emma! Ihan vieraita varten puin ja hiuksetkin laitoin.

Biking, hiking and board games

Lauantai hiveli aika lailla taydellisyytta. Aloitin aamun Allisonin kanssa pannukakkuravintolassa. Yliherkkua, kuten kuvasta nakyy. Olimme sopineet, etta treffaamme klo 14 patikkaporukalla. Kristina perui edellisena iltana ja Matze aamulla. Saa oli kuulemma huono ja kouluhommia on liikaa. Seriously? Onneksi Tobi ei pettanyt mun luottamusta. Olemme ainoat hardcoreoutdoorihmiset meidan porukasta. Mita sitten, jos vahan sataa. Jos sade on kriteeri ulkoiluun, Eugenessa voi ulkoilla sakalla ei koskaan. Tai ehka me vaan ollaan ainoat, jotka ei ota stressia opiskeluhommista.

Chocolate chip pancakes. Ihan ok.

Patikkaretki Spencer's butten eli Eugenen etelaosassa sijaitsevan kukkulan (vapaa kaannos, en loyda butte sanalle vastinetta suomesta) huipulle oli aivan mahtava. Kukkulan korkeus on vain noin 600 metria, ja me pyorailimme suurimman osan matkasta eli noin 8 km mun luota. Ei kuulosta pahalta, mutta mun tyhma pyora yhdistettyna sateeseen yhdistettyna tasaiseen ylamakeen kavi spinningmaratonista. Saa ei ollut paras mahdollinen pyorailyyn, patikointiin ja maisemien katseluun, mutta se teki mukavasta paivapatikkareissusta jannittavan taistelun luonnonvoimia vastaan. Vahan varikynaa, myonnan. South sistersille lahtevista kavereistani puolet perui viime metreilla, koska saa oli odotettua huonompi, eika vuoren valloitus olisi onnistunut. Muhaha. Minapas valloitin butten.  Patikointi on parasta, kun sataa, tuulee ja susta tuntuu, etta kuolet. Mita haastetta hommassa olisi, jos aurinko paistaisi, eika sun sormet palelisi. Ei mitaan. Tosin nakymat voisi olla paremmat.

Sumuista metsaa

Lisaa sumuista metsaa

Ja viela vahan, koska metsa on kaunis

Can't help it

Nakymien puute olikin ainut odotettavissa oleva miinus. Loppumatka eli 1,5 km taittui jalan sumuisen metsan lapi. Purskahdimme molemmat nauruun kun paasimme huipulle ja tajusimme olevamme pilven sisalla, sateessa. Ihailimme sankkaa pilvea hetken aikaa. Onneksemme pilvi alkoi rakoilla ja lopulta koko Willamette laakso avautui meidan silmiemme eteen. Huono saa ei haitannut mitaan muuta kuin valokuvaamista. Vesipisarat sumensi monta kuvaa.


Sataa ja tulee. I love it.

Lopulta vahan nakymiakin

Kaunista, eihan tuosta nyt voi muuta sanoa.

Paluu kotiin oli mukavampi, koska suurin osa matkasta oli alamakea. Reissu otti yhteensa 5 tuntia. Kotona meita odotti Allison, rommikaakaoiden kanssa. Sormiin palautui tunto pikkuhiljaa ja kaakao lammitti mukavasti. Oli niin hyvaa, etta juotiin toisetkin. Lammin suihku ja Kristinan jarkkaama tortillapuffet kruunasi paivan. Illallisen jalkeen pelasimme lautapeleja ja hifistelimme kameroilla. Nyt on niin raukea ja hyva olo, etten haluaisi millaan menna nukkumaan. Mutta pakko se on, koska huomenna mua odottaa kaikki hommat, joita en tehnyt tanaan. Jes! Haleja nappulat. :)

Saturday, November 5, 2011

Almost summit

Mulle kavi tyhma juttu. Outdoor program jarjesti vaellusreissun vuorelle (South Sister) tana viikonloppuna. Maksimi osallistujamaara on aina 12 henkea, koska wilderness-alueeksi maaritellyissa paikoissa ei saa kulkea suuremmissa ryhmissa. Paasin varasijalle, mutta en voinut osallistua pre trip -palaveriin, koska mun piti olla palauttamassa map&compass worksheettia wilderness survival kurssilla samaan aikaan keskiviikkona kello kuusi. Sain sen muuten tehtya ihan itse. Ihan itse osasin. Jos varasijalta mielii mukaan, on oltava paikalla jonottamassa. En ollut, en paassyt. Mutta eilen illalla klo 20 sainkin kuulla, etta yksi saksalainen poika joutui perumaan, koska hanelle ei loytynyt sopivia kenkia. Vuori on lumen peitossa ja asteita on -18, joten varusteet on oltava kunnossa. Innostuin pinnostuin ja aloin pahkinoissani etsia yhteyshenkilon numeroa. Sita ei ole missaan. Ei kellaan. Lahto olisi ollut tanaan aamulla klo 9, joten sahkopostitse on turha yrittaa. Ho. Ensi kevaana sitten.

Maybe Mike kutsui minut viettamaan iltaa hanen ja hanen kaverinsa kanssa. Paadyimme synttareille, jotka jarjestettiin kailaradalla. Tama on kuulemma yleensa alaikaisten tapa viettaa synttareita. Mike + Co ei ole alaikaisia, don't worry. Tassa teille outoja Amerikkalaisia juttuja. Ikuistin kamerallani perinteen, jonka tarkoitus on nolata miespuolinen kaveri. Eli, kuka tahansa mies voi ostaa Smirnoff Icen ja laittaa sen johonkin, mista tuleva miesuhri sen helpoiten loytaa. Kun uhri huomaa juoman, hanen on muitta mutkitta polvistuttava ja juotava se yhdella kulauksella. Smirnoff Ice on tyttomainen juoma, joten se on noloa. Musta se on vaan ilmainen juoma, mutta ihan miten vaan. Toinen hauska juttu. Miken kaveri kysyi minulta, etta jos te juhlitte kaverin synttareita Suomessa, laitatteko te kakun paalle kynttiloita ja puhallatteko te ne. Eihan tuommoista nyt voi tietaa.

En maa mikaan turisti ole, mutta otin nyt kuvan kuitenkin.

Taa synttarisankari on muuten himo-outdoorkaveri. Han vetaa kiipeily- ja outdoorkursseja yliopistolla ja kiipeillee jaatikoilla. UofO tarjoaa kurssin, jossa laskeudutaan jaatikoilla oleviin railoihin. Onkohan tuo nyt Suomea. Jos haluatte vilkaista millaisissa maisemissa ja minkalaisia kursseja Outdoor program tarjoaa, vilkaiskaa tata sivua. http://opp.uoregon.edu/outpics/outingphotos.html. Keskeisin wilderness survival -kurssilta oppimani asia on, etta varaudu pahimpaan. Saaolosuhteet muuttuvat taalla nopeasti ja lumimyskyt ovat hengenvaarallisia. Onnettomuudet, joista olen kuullut, ovat tapahtuneet Three Sisters wilderness -alueella, joka on osa kaskadivuoristoa. Three sisters koostuu yllaripyllari kolmesta vuoresta: North, Middle ja South Sisterista. Kaksi jalkimmaista voi valloittaa jalan, tosin tama vaatii hyvaa kuntoa. Pohjoissiskolle ei ole asiaa, ellet ole kokenut kiipeilija.

Ohjaajamme kertoi meille edellisella luennolla, etta kaksi hanen opiskelijaansa katosi vuorikiipeilyreissulla 1995. He olivat todennakoisesti laskeutumassa North Sisteria, kun lumimyrsky iski. Ruumiit loydettiin vasta seuraavana kesana, lumien sulamisen jalkeen. Toinen surullinen tapaus on muutaman vuoden takaa. Kaksi opiskelijaa lahti kiipeilemaan T-paidoissa. Lumimyrsky iski, eika heilla ollut varusteita. Kaksi kokenutta kiipeilijaa oli samoilla nurkilla ja he olivat varautuneet myrskyyn. He lainasivat osan omista varusteistaan naille kahdelle huolimattomalle. Toinen kokeneista luopui fleecetakistaan ja menehtyi hypotermiaan. Nama kaksi opiskelijaa sen sijaan selvisivat. Naita tarinoita on vaikka kuinka monta. Viimeisin on parin viikon takaa. 37-vuotias Eugenelainen mies menehtyi kiipeilyonnettomuudessa North Sistersin huipulla. Luonto ei ole leikin asia.

Menipas tama vakavaksi. Siirrytaan kevyempiin. Keilaamasta menimme viela hetkeksi pubiin pelaamaan biljardia. Kotona Allison odotti minua Tobi seuranaan. Jutustelimme hetken syvallisia asioita, kuten kumpi patikkaretki me valitaan huomenna: Skinner's vai Spencer's Butte. Mikaan ei tunnu miltaan, kun osa kavereista kiipeaa huomenna vuorelle. Paatettiin Tobin kanssa, etta tehdaan molemmat. Wilderness survival -kurssista on kaytannon hyotya, koska opin, etta taalla on paljon myrkyllista oljya erittavia poison oak -kasveja. Niita pitaa varoa, koska ne aiheuttavat pahan ihottuman. Olisin varmasti hieronut niita lehtia naamaani tai jotain muuta emmamaista, jos en olisi tiennyt tata.

Ulkona sataa, mutta toivon, etta se menee ohi kahteen mennessa. Illalla tiedossa peleja ja Kristinan kokkauksia. Mukavaa lauantai-iltaa, jos pamppa kutsuu ja laiskaa sunnuntaita, jos teilla on vapaata. Haleja pamperot! Hehe. Yritan keksia uusia hellittelynimia teille.

Friday, November 4, 2011

Kylyma!

Kylmyys palasi taas. Olen joka aamu tarkistanut saatilanteen mun koneelta. Suomessa on aina kylmempaa. Paitsi tanaan, hrrrr. Poljin aamulla Sundance natural foods -kauppaan ostamaan hedelmia ja ruisleipaa. Mutta mika kauhistus mua odottikaan. Ei ruisleipaa! Ei limppua, eika sita toista, jonka nimea en muista. Ostin korvikkeeksi tumminta vaaleaa leipaa mita loysin seka lohdukkeeksi Pandan lakua. Mulla on ollut viime aikoina kauheita jalkiuunileipahimotuskohtauksia, enka tieda mita niille pitaisi tehda. Vaalealla leivalla ne eivat mene ohi, sen voin kertoa.

Illalla kavimme Allisonin kanssa shoppailemassa Buffalo Exchangessa. Liikkeessa myydaan kaytettyja, hyvakuntoisia merkkivaatteita. Ostin North Facen fleecepuseron ($22), Patagonian fleeceliivin ($30) ja Hollisterin valkosiniraidallisen neuletakin ($19). Allison oli kesatoissa kyseisessa liikkeessa, joten han osasi kertoa mita kannattaa ostaa. Puffalo Exchangesta siirryimme REI nimiseen urheiluliikkeeseen. Siella on vaikka ja mita. Urheiluvalineet ja -vaatteet ovat noin 30% edullisempia kuin Suomessa. Merkista riippuen tietenkin. Minun ostoslistani on pitka, mutta tyydyin talla kertaa ostamaan vain vaelluskengat ja repun. Paluumatkalla pysahdyimme Dickie Jo'siin hampurilaisille. Dickie Jo's on Oregonilainen hamppariketju ja miljoona kertaa parempi kuin makkari. Olen ehka kertonut paikasta aikaisemminkin. Ruisleipakaihoissani mietin, miten ihanaa olisi, jos saisin hampparin ruisleivalla.

Mina, hamppari ja ketsuppiarmeija. I <3 ketsuppi.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille! Mulla on tiedossa yllattaen opiskelua. Paatin jo melkein tosissani, etta otan seuraavassa periodissa vain kaksi varsinaista kurssia ja 5-6 PE-kurssia. Mun silmat vaantyy viela kieroon tasta lukemisen paljoudesta. Akateeminen  vapaus on paljon kivempaa. Nyt unimaille, etta jaksan ahkeroida huomenna. Hugs!

Ps. Jos kiinnostaa taman paivan polttavin uutinen, tsekatkaa tama. Surffaaja meinaa joutua ryhavalaan ruuaksi Californiassa. 
http://www.grindtv.com/outdoor/blog/30915/lunging+humpback+whale+nearly+swallows+up+surfer+kayaker/.

Thursday, November 3, 2011

Myydaan pyora, ostetaan skeittilauta

Opiskelijoiden paasaantoisina kulkuvalineina toimivat Eugenessa pyorat, autot ja skeittilaudat. Kysymys kuuluu, kuka on nopeimmin perilla, jos kohteena on luentosali campuksella? Autolla ei voi ajaa kampuksen lapi ja parkkipaikka voipi olla kiven takana. Pyoralla paasee kivasti joka paikkaan.  Pyora on kuitenkin lukittava hyvin, koska Eugene on Amerikan pyoravarkauslistan karjessa. Silla aikaa kun sina etsit pyorallesi sopivaa kiinnityskohtaa, skeittilaudalla matkustavat opiskelijat ovat jo luentosalissa. Miten tama on mahdollista? Siten, etta skeittaajat ohittivat sinut jo viisi minuuttia sitten, ylamaessa. Nain on kaynyt monta kertaa; skeittilaudat vaan suhahtelevat mun ohi, vaikka ma sutkutan ja sutkutan. Osalla heista on kahvi kadessa. Lisaksi skeittilaudan voi parkkeerata luentosaliin. Minusta ja mun tyhmasta pyorasta ei ole niille mitaan vastusta. Johtopaatos: skeittilauta on nopein kulkuvaline campuksella.

Eilen oli hauska juoksutunti. Harjoittelimme ylamakijuoksua. Tekniikka: nojaa hieman enemman eteenpain ja pienenna kasien asento 90 asteen kulmasta 45 asteeseen. Nain saat nousuun apua kasista ja painovoimasta. Ala nosta jalkoja korkeamalle tai yrita ponnistaa pidempia askelia, koska jalkasi vasyvat. Lyhyella juoksulla tama on tietenkin suotavaa, mutta pitkalla matkalla kaikki ylimaaraiset ponnistukset pitaisi jattaa minimiin. Alamaessa voit rentouttaa kasia, mutta nojaa edelleen vahan eteen. Juoksimme makea ylos ja alas ja ylos ja alas ja ylos ja alas. Pysahdyimme muutaman kerran tarkistamaan sykkeemme. Lopuksi juoksimme lyhyen makireitin kaksi kertaa pera jalkeen. Toisella juoksukerralla meidan tuli tehda negative split, eli lyhentaa edellisen kierroksen aikaa. Love it.

Kiipeilykurssilla harjoittelimme crack climbingia. Kadet on sen nakoiset. Pullottavien mummosuonten ymparystaa koristavat nyt kauniit mustelmat. Lisaksi onnistuin lyomaan polveni verille reitilla, jonka olen kiivennyt varmasti yli kymmenen kertaa. Huomasin sen vasta kuusi tuntia myohemmin viimeisella luennollani, kun yritin korjata leggingsien lahjetta alaspain. Eihan se mihinkaan liikkunut, kun kangas oli juuttunut kuivuneeseen haavaan kiinni. Ai etta, kun on mukavaa. Hihihihi. Koordinaatiovaikeudet jatkuivat kotona, koska kavelin nojatuolia pain. Auts. Nyt on lahdettava hissan luennolle. Haleja pallerot!

Tuesday, November 1, 2011

Taksi halpa, gallona tyhma

Ensin vahan sivistysta. Taksilla matkustaminen on, ainakin taalla Eugenessa, edullista. Aloitusmaksu on $4 vuorokauden ajasta riippumatta. Maksoimme Allisonin kanssa yhdesta matkasta kaupungin toiselle laidalle $8 (6,8 euroa). Lansirannikolla bensa on kalleinta. Sen hinta pyorii $3,6 hujakoilla per gallona. Mista seuraa loistava aasinsilta lempiaiheeseeni eli mittayksikoihin. Gallona on noin 3,786 litraa. Paitsi, etta se on nestegallona. Jos aines on kuivaa, gallona on noin 4,405 litraa. Eika tassa viela kaikki. Britit eivat suostu kayttamaan naista kumpaakaan. Heidan gallona on 4,54609 litraa. Ketaan ei varmaan yllata, etta gallonan tilavuus laskettiin alunperin kuutiotuumina. Itse kukin voi halutessaan aiheuttaa itselleen paansaryn laskemalla, mita bensan hinta on litroissa. Mina en moiseen alennu, koska kaytan tyhmaa pyoraani. Tai no, kayttaisin, jos takarenkaassa olisi ilmaa.


Tasta mina pyorailen joka aamu, paitsi tanaan kavelin. Argh.

Kavelin, sattuneista syista, tana aamuna luennolle. Nappasin kahvin tapani mukaani Fish Bowlista, joka sijaitsee matkan varrella EMUssa. EMU (Erb Memorial Union) on erikoinen rakennus, sokkeloinen ja taysin erilainen kuin muut rakennukset campuksella. Rakennuksessa on paljon opiskelujarjestojen tiloja, kahviloita, ravintoloita, kauppa, ja tietsikkaluokkia. Suosikkipaikkani on olohuoneen tyylinen halli, joka on taynna nojatuolia ja sohvia. Harry Potter -fiilista lisaa suuri takka, joka oli sytytetty tana aamuna. Talla hetkella viisi opiskelijaa nukkuu sohvilla. Halloween ottaa koville.

Nyt kaivan kirjani esiin ja paneudun Yhdysvaltojen itsenaistymista edeltaviin tapahtumiin. Have a good one!